Olen meinannut jossain vaiheessa kirjoittaa jotain, mutta se on jäänyt luonnokseksi. Sen kirjoituksen nimi oli "Uusi aloitus", mutta veikkaan että tämä on enemmänkin se uusi alku.
Aikaisemman tekstin tarkoituksena oli poistaa kaikki aikaisemmat tekstit mitä olen kirjoittanut.
Nykyisen tekstin tarkoituksena on auttaa minua eteenpäin.
Joskus ihminen luulee tietävänsä mitä todelliset tunteet tarkoittavat, miltä ne näyttävät ja kuulostavat. Elämästäni monet vuodet ovat olleet itsensä etsimistä ja välillä joukkoon sopeutumista, tällä kertaa se ei enää riitä että yrittäisi olla kuin muut. Tällä kertaa mielummin ensin vajoaa syvälle oman päänsä sisään ja syyttää itseään. Vähän ajan päästä sitä tajuaa että on syyttänyt väärään suuntaan koko ajan ja että ei välttämättä ole se syyllinen kaikkeen tähän mitä on koko tämän 18 vuoden aikana tapahtunut.
Tunteitaan on todella vaikeaa purkaa ihmisille jotka eivät voi joko samaistua tilanteeseen tai niille jotka eivät ole tämän koko ajan olleet vierelläsi katsomassa tilanteita ulkopuolisen näkökulmasta.
Välillä muiden läpikäymiä asioita on todella hankalaa ymmärtää ja todellisuudessa kukaan muu ei voi koskaan tuntea täysin samalla tavalla kuin itse olet tuntenut.
Olen ymmärtänyt mitä tarkoitetaan sillä kun sanotaan että rakkaus on sokeaa, mutta en ennen tätä päivää ole ymmärtänyt sitä sydämen pohjasta miltä se todellisuudessa tuntuu.
Olen myös ymmärtänyt sanonnan "älä tuomitse kirjaa kannen perusteella", mutta olisin toivonut että olisin sisäistänyt sen aikaisemmin.
Joskus elämä tuntuu hankalalta.
Joskus onnelliselta.
Joskus mahdottomalta.
Joskus siltä että ollaan matkalla kohti parempaa.
Elämä on kaikkea tätä ja siltä väliltä.
Elämän aikana menettää luottamuksen, särkee sydämen, itkee, nauraa, hymyilee, pelkää, kadehtii, vihaa ja käy läpi monta muutakin tunnetta.
Loppujen lopuksi elämä on vain elämää ja sen kautta oppii ettei tee samoja virheitä enää.
Olin apaattinen, mutta voin sanoa että monen ihmisen tuella olen jo nostanut pääni pystyyn ja lähtenyt etsimään uutta suuntaa. Uskallan pettyä, rakastua, pelätä, hymyillä, kadehtia, pitää hauskaa ja säikähtää vielä monen ihmisen kanssa. En anna minkään lyödä minua niin maahan etten kykene nousemaan enää ylös. Kovien aikojen kokeminen on jälkeen päin tuonut minulle vain hymyn naamalle ja ylpeyttä sydämeen, koska voin sanoa vihdoin itselleni että "pystyt mihin vaan, mikään ei pysäytä sinua".
Olen ylpeä siitä että olen joskus tehnyt vääriä valintoja, koska ne ovat tuoneet minut nykyiseen tilanteeseen ja niiden avulla olen voinut kasvaa ihmisenä.
Olen ylpeä siitä että voin puhua asioista ilman että vieräytän ainuttakaan kyyneltä.
Olen ylpeä siitä millaisia ihmisiä olen saanut ympärilleni.
Olen myöskin ylpeä siitä miten olen valmistautunut tulevaan, koska aiemmat tapahtumat olivat vain nopeita kokeiluja siitä millaista elämä voi olla.
Tiedän että olen vielä liian nuori ymmärtämään mitä kaikkea minulle on elämäni matkalle suotu, mutta tiedän että olen kaikki ne tunnetilat jo kokenut mitä siihen vaatii.
Nämä tunnetilat eivät välttämättä ole olleet yhtä voimakkaita kun mitä tulevina vuosina voin kokea, mutta oikeaan suuntaan olen kuitenkin koko ajan niiden kanssa menossa.
Kiitollisuutta koen siitä miten minut on kasvatettu.
Ei valehtelijoita.
Ei itsekkyyttä.
Pitää osata tehdä joskus myös todella vaikeita päätöksiä.
Tee aina sitä mitä itse rakastat.
Haaveile ja unelmoi.
Ole sen verran itsekäs että suljet pahat ihmiset pois elämästäsi.
Käyttäydy muita kohtaan niin kuin haluaisit heidän käyttäytyvän sinua kohtaan.
Ja tärkeimpänä se että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen.
Aion noudattaa näitä oppeja koko loppu elämäni ajan, vaikka en viime aikoina niin ole tehnyt.
Näiden oppien avulla tiedän että tulen vielä saavuttamaan paljon.
